Tuotanto

Tuotannon suunnittelu ja seuranta ovat yksi perinteisimmistä toiminnanohjauksen alueista. Suunnittelijat seuraavat myyntiä tai sen ennustetta ja sen (ja taustalla pyörivän tarvelaskenta-ohjelman) ehdotusten ohjaamina asettavat työmääräimiä (tuotantotilauksia) työpisteille. Nämä puolestaan aiheuttavat keräilytarpeita varastoon, materiaalitarpeita ostotoiminnalle, kuormitusta työpisteille, vaativat vuorosuunnittelua työntekijöiden varmistamiseksi jne. 

Toiminnanohjauksen avulla suunnittelua voidaan monella tapaa tehostaa, automatisoida ja helpottaa. Varasto-ohjatuille tuotteille voidaan asettaa minimi- ja maksimivarastotasoja parametreiksi (muiden ohjaustapojen ohessa) ja näin saadaan automaattisesti ehdotuksia tuotannoksi tai ostoksi myynnin ohjaamana. Helppoa, jos vain myynti- ja ennusteet ovat samassa järjestelmässä kuin tuotanto. 

Niinikään töiden materiaalitarpeet, jotka järjestelmä tietää tuoterakenteiden (BOM) kautta, voivat aiheuttaa impulsseja ostoon varastojen täydentämiseksi. Tai jos tuotteet ovat monimutkaisempia, tarve voi kohdistua puolivalmisteisiin ja sitten niiden materiaaleihin tai alemman tason puolivalmisteisiin - ihan sen mukaan miten on valittu mallintaa suuret tai syvät rakenteet.

Yksi peruskäsitteistä myös tuotannolle on tuote, joka voi olla ostettava, valmistettava ja/tai myytävä. Ja sillä on yksi tai useampi tuoterakenne (BOM). Valmistettavan tuotteen rakenne ohjaa tuotantotoimintaa, myyntirakenne (kit) taas ohjaa myydyn nimikkeen perusteella poimintaa niin että myydyn tuotteen osat kerätään suoraan varastosta lähetykselle - siis vähän Ikean tyyliin. 

Tuotteita voidaan myös siirrellä toimipisteiden välillä, niin että jokin on yhden kannalta ostettava ja myytävä ja toisen kannalta vaikkapa valmistettava. Tai tuotteen omistus ja fyysinen sijainti voidaan erkauttaa, eli hallita kaupintavarastoja (consignment) sekä tulevan että lähtevän logistiikan puolella. Yrityksen tiloissa voi siis olla toimittajan omistamia tavaroita jotka ostetaan/tilitetään käytön mukaan. Tai asiakkaan tiloissa.

Tuotteille saadaan erä tai sarjanumerohallinta käyttöön, jos tarve vaatii, ja niihin liittyvät tunnisteet hallitaan esim QR- tai viivakoodein. Tällä tavalla merkattuja tuotteita / eriä / yksilöitä (sarjanumeroita) voidaan sitten hyödyntää lähetystoiminnassa tai poiminnassa - varsinkin jos varastossa on paljon hyvin samannäköisiä tuotteita, joiden kohdalla on tärkeä varmistaa että juuri se oikea lähtee aina asiakkaalle.

Keskeisiä käsitteitä ovat myös työpisteet (work center) ja reititykset (routing) jossa tietyn tuotteen valmistamiseen tarvittavat työpisteet järjestetään ketjuksi. Reitityksiä ja tuoterakenteita voi olla rinnakkaisiakin, ne voidaan alistaa muutoshallinnalle (engineering change management) ja versionnille. Näitä kaikkia hienouksia ei tokikaan ole järkevää aina ottaa käyttöön, mutta on hyvä tietää, että tarpeen vaatiessa ne saadaan aktivoitua melko suoraviivaisestikin mukaan.

Tuotannon suunnittelussa auttaa tarvelaskenta, joka varastoparametrien ja tehdyn myynnin mukaan ehdottaa tuotantotilauksia tehtäväksi. Nämä puolestaan näkyvät työpisteillä työjonoina, joita voidaan aikataulujen ja priorisointien kautta hallita ja seurata. 

Työvuorosuunnitelmat kytkevät työpisteet henkilö- ja käyttäjärekistereihin, ja sitä kautta kukin työntekijä/käyttäjä näkee suoraan vuoronsa ja niitä voi myös interaktiivisesti ehdotusten kautta rakennella, jos se tapa nähdään järkevämmäksi.

Kaikki edellämainitut käsitteet - ja lukuisa joukko muita - löytävät vastineensa Odoon tietomalleista ja ominaisuuksia riittää hyvin kattavasti eri tarpeisiin.